Viidenkympin villitys: Reppureissulla Aasiassa ja Euroopassa

 Siem Reabin pienen temppelikierroksen viimeiseksi temppeliksi oppaamme valitsi paikan nimeltä  Siemreab-Otdar Meanchey. Mopotaksi jätettiin tällä kertaa tien varteen ja me Vesan kanssa suuntasimme ihmettelemään seuraavaa temppeliä. Matkalla temppelialueelle oli jälleen muutamia myyntikojuja ja matkamuistoja tarjolla, mutta tyrkyttämistä ei näillä myyjillä ollut tyylinään vaan sai rauhassa kävellä ilman hihaan tarraamista. Tällä kertaa temppelin yllätyksenä olikin se, että se oli yhä uskonnollisessa käytössä.  Temppelin vieressä taisteluiden järven rannalla viilentymässä kierroksen jälkeen. Vesa kuvaamassa.  Päivän neljäs temppeli sijaitse suuren taistelujärven rannalla. Järvestä oli paljon kuvia jo aikaisemmissa temppeleissä emmekä olisi osanneet yhdistää näitä kahta toisiinsa, ilman suomalaisten aiheesta kirjoittamia blogeja. Tuo järvi oli kuitenkin kaunis ja hyvin rauhallinen tällä kertaa. Järven lumosta nautimme vasta kierroksen jälkeen toinnuttuamme. Siemreab-Otdarin temppelissä A

Reppureissullamme Siem Reapissa yksi vierailluista temppeleistä oli Ta Prohm. Se on erityisen kuuluisa kahdesta eri syystä: ensinnäkin temppelialueella puut ovat valloittaneet maiseman ja ne tunkeutuvat temppeleiden kattojen läpi juurakoiden peittäessa rakennusten alaosat sekä musertaen temppeleitä kappaleiksi. Toiseksi juuri tämä temppeli on ollut kuvauspaikkoina niin Indiana Jones ja tuomion temppeli kuin Lara Croftin Tomb rider -elokuvissa juuri tästä syystä. Paikka vaikuttaa todella muinaiselta. Melkein filmitähti, Indiana Pihlajaniemi Ai niin, on tämä temppeli kuuluisa myös siitä syystä, että se on osa maailman seitsemää ihmettä eli Angkor Thomin -temppelikaupunkiakin, jos unohdin mainita sen! Portti Ta Prohmiin viidakossa Tämä oli ainoa käymistämme temppeleistä, jossa oli jollakin tavoin ohjattu turistien kulkemista aidoilla ja poluilla. Syynä ei ehkä ollut kuitenkaan muinaisaarteiden säästäminen vaan ennemminkin turvallisuus - reitti kulki myös romahtamiskunnossa olevien rakennu

Toinen temppelimme Kambozan Siem Reabin temppelikaupungissa oli paikalliselta nimeltään Bayonin temppeli ja alueena siis edelleen temppelikaupunki Angkor Thom. Kuuluisaksi temppelin tekee kuitenkin sen patsaisto, joka esittää neljään eri ilmansuuntaan Angkorin Hymyn.  Kuuluisa hymy Angkorin hymy on samanlainen kaikkiin ilmansuuntiin katsottaessa.  Tuo mystinen hymy on suomalaisillekin tuttu, sillä se koristaa monen olohuoneen seinää. Askossa on jo vuosia ollut suosittu sisustuskuva Angkor Smile -patsaasta.  Angkor Thomin Bayonin palatsiin kuljetaan pitkän pylväskäytävän kautta. Sen jälkeen kiivetään hieman portaita ja ollaan yläpihalla. Siellä on pitkiä käytäviä ja viidakon reunustama sisäpiha. Lisäportaiden jälkeen päästään temppelin huipulle, jossa hymypatsaita on kaikkialla ja kaikki niistä osoittavat kaikkiin ilmansuuntiin! Varjoisat käytävät on kuvioitu upein kaiverruksin ja niitä on myös ovien päällä.  Tämä Angkor Thomin palatsialue katosi rakentamisensa jälkeen muutaman sadan vu

 Kambozan kuuluisin nähtävyys on Unescon maailmanperintölistalle kuuluva Angkor Thomin temppelikaupunkialue. Sitä kutsutaan myös yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Se sijaitsee noin 5 kilometrin päässä Siem Reapin kaupungista ja kaupunki on aivan mykistävä! Alueella on suuria temppeleitä 72 ja pieniä muutama sata lisää. Kuuluisin temppeleista on kuninkaan (hauta)palatsi Angkor Wat, jonka profiili löytyy myös Kambozan lipusta. Muita kuuluisimpia temppeleitä alueella ovat Bayon (Angkorin hymyn palatsi), Preah Khan, Phnom Bakheng ja Ta Prohm (Indiana Jonesin kuvauspaikka).  Angkor Watin viisi tornia takanamme. Lähdimme hotellilta aamupalan jälkeen niin kutsutulle pienelle temppelikierrokselle, joka olikin aivan valtava nähtävyyskierros! Kierros alkoi Angkor Watista. Aluksi kuljimme hotellilta mopotaksilla parkkipaikalle ja sen takana oli muovisista ponttoneista tehty vallihauta, jonka jälkeen alkoi temppelialue.  Riitta, Kari ja Vesa ponttonisillalla. Temppelialue on pyhä ja sinne pit

Viidenkympin villityksen yksi idea oli, että sen aikana piti tehdä kaikkia niitä höpsötyksiä, jotka jäivät nuorena tekemättä lasten takia. Reppureissaaminen Aasiassa ja matkanteko paikallisten välineillä eli busseilla piti siis kokea.  Kaksikerrosbussin yläkerrassa oli  mukavasti tilaa ja palvelu pelasi.  Kuljettajan lisäksi miehistöön kuului tarjoilija, joka jakeli vesipulloja  matkan aikana ilmaiseksi. Bankokin hotellissamme kysyimme, mistä kannattaa ostaa liput pitkän matkan bussiin Kambozaan. Kävi ilmi, että thaimaalaiset käyttävät tähän vielä perinteistä matkatoimistoa, johon meidät opastettiin. Päätimme ottaa aamulähdön, jotta viisumin haku rajalla olisi mahdollisimman helppoa ja onnistuisi vielä päiväaikaan.  Thaimaasta Kambozaan  Thaimaalaisten taloja lähellä rajaa.  Viisumia haettiin täyttämällä ennakkoon bussissa lomake ja sen jälkeen bussiyhtiö hoiti mukavasti kaiken puolestamme! He ottivat lomakkeet, passit ja rahat mukaansa. Me saimme kävellä maiden rajan yli ei-kenenkään-

  Koska matkailu ei nyt onnistu Koronan takia, pitää muistella jo tehtyjä matkoja. Yksi hauskoista ja mieleen painuvista on reppureissumatka Thaimaahan, Kambozaan ja Vietnamiin 2018 - 19 talvella. Se oli ensimmäinen pitkä kaukoidän reissumme. Olimme matkassa yhtämittaisesti seitsemän viikkoa. Matkaan lähdimme joulukuun 2. päivä poikkeuksellisen pienillä lähtötiedoilla ja suunnitelmilla. Ajatus oli matkailla joustavasti maasta toiseen. Selvitimme ennakkoon vain eri maissa vaadittavat viisumit ja niiden hankkimisen. Mukaan otettiin selkäreput, passit ja pieni summa rahaa.  Kari, Riitta, minä ja Vesa hotelliaulan kuusen alla Bangkokiin tulopäivänä. Kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi mukaan lähti jo eläkeikäinen ystäväpariskunta Riitta ja Kari, joilla on käsittämätön kokemus erilaisista seikkailumatkoista. He ovat reissanneet minibudjetilla bussilla Afrikan halki, pyöräilleet Saksassa jokivarsia pitkin, päätyneet Kanadan Sydneyhin varattuaan matkan Australiaan ja yöpyneet monennäköisissä nuor