Taisteluiden järvi ja viimeinen temppeli Siemreab-Otdar Meanchey

 Siem Reabin pienen temppelikierroksen viimeiseksi temppeliksi oppaamme valitsi paikan nimeltä  Siemreab-Otdar Meanchey. Mopotaksi jätettiin tällä kertaa tien varteen ja me Vesan kanssa suuntasimme ihmettelemään seuraavaa temppeliä. Matkalla temppelialueelle oli jälleen muutamia myyntikojuja ja matkamuistoja tarjolla, mutta tyrkyttämistä ei näillä myyjillä ollut tyylinään vaan sai rauhassa kävellä ilman hihaan tarraamista. Tällä kertaa temppelin yllätyksenä olikin se, että se oli yhä uskonnollisessa käytössä. 

Temppelin vieressä taisteluiden järven rannalla
viilentymässä kierroksen jälkeen. Vesa kuvaamassa. 

Päivän neljäs temppeli sijaitse suuren taistelujärven rannalla. Järvestä oli paljon kuvia jo aikaisemmissa temppeleissä emmekä olisi osanneet yhdistää näitä kahta toisiinsa, ilman suomalaisten aiheesta kirjoittamia blogeja. Tuo järvi oli kuitenkin kaunis ja hyvin rauhallinen tällä kertaa. Järven lumosta nautimme vasta kierroksen jälkeen toinnuttuamme.

Siemreab-Otdarin temppelissä

Aluksi siis ylitimme pienen hiekkatien sekä matkamuistokauppiaat ja matkalla eteenpäin lähes kompastelimme temppelin osiin. Niitä oli alueella kaikkialla: porttien kappaleita, rappusia, pylväitä ja kaiverrettuja seinätiiliä hujan hajan pitkin maata. Olo oli kuin olisimme olleet lavastuksessa ja teki mieli huutaa jollekulle, että tulkaa nyt ihmeessä pelastamaan nämä kansallisaarteet jonnekin turvaan täältä jaloista! 

Temppelin perillä näkyi paikallisten oma alttari. Tämä temppeli on yhä käytössä ja sen alttarilla oli tuoreita kukkia, uhrihedelmiä sekä nauhoja, joita paikalliset olivat sinne tuoneet. Ihmisiä emme täällä nähneet kuin muutamia eli ilmeisesti tämä ei ollut yksi niistä suosituimmista temppeleistä.  Myös täällä oli seiniä tuettu rautakepein ja liikkuminen alueella oli jännittävää, sillä seinät olivat kallellaan useampiin suuntiin. 

 

Paratiisilampi

Temppelin vieressä oli myös lampi. Sen vesi heijasteli ympäröivää viidakkoa vihreänä, sirkat sirittivät korviahuumaavasti, linnut lentelivät ja kalat uiskentelivat vedessä. Hetken aikaa oli fiilis, kuin olisimme saapuneet paratiisiin. Lukuun ottamatta tietysti sitä, että oli tuskallisen kuuma, janotti ja jalat alkoivat huudella, että pitäisi päästä kuumaan kylpyyn ja sen jälkeen mielellään hierontaan. Päätimme ostaa kylmät cokikset, juoda ne järven rannalla ja sitten palata hotellille huilaamaan. Temppeleitä oli nähty seuraavan kahden vuoden tarpeiksi ja hieman ehkä ylikin tällä erää. Sulateltavaa oli niin paljon. Hyppäsimme taas mopotaksiin ja päryyttelimme sen kanssa hotellille.

Mitä matkalla tapahtui, siitä lisää seuraavassa blogissa.