Bankokista Kambozaan bussilla

Viidenkympin villityksen yksi idea oli, että sen aikana piti tehdä kaikkia niitä höpsötyksiä, jotka jäivät nuorena tekemättä lasten takia. Reppureissaaminen Aasiassa ja matkanteko paikallisten välineillä eli busseilla piti siis kokea. 
Kaksikerrosbussin yläkerrassa oli 
mukavasti tilaa ja palvelu pelasi. 
Kuljettajan lisäksi miehistöön kuului
tarjoilija, joka jakeli vesipulloja 
matkan aikana ilmaiseksi.

Bankokin hotellissamme kysyimme, mistä kannattaa ostaa liput pitkän matkan bussiin Kambozaan. Kävi ilmi, että thaimaalaiset käyttävät tähän vielä perinteistä matkatoimistoa, johon meidät opastettiin. Päätimme ottaa aamulähdön, jotta viisumin haku rajalla olisi mahdollisimman helppoa ja onnistuisi vielä päiväaikaan. 

Thaimaasta Kambozaan 

Thaimaalaisten taloja lähellä rajaa. 

Viisumia haettiin täyttämällä ennakkoon bussissa lomake ja sen jälkeen bussiyhtiö hoiti mukavasti kaiken puolestamme! He ottivat lomakkeet, passit ja rahat mukaansa. Me saimme kävellä maiden rajan yli ei-kenenkään-maalle ja odotella mukavissa tuoliryhmissä oppaan paluuta rauhassa. Sen jälkeen käveltiin oman passin sekä viisumin kanssa Kambozan rajalle, ylitettiin se ja noustiin taas bussiin. Tuosta palvelusta kannatti maksaa - olimme netistä katsoneet aikamoisia kauhukertomuksia siitä, mitä olisi voinut sattua omatoimimatkaajalle. 
Peltoja, riisiviljelmiä ja maaseutua. 

Matka rajalle oli aika pitkästyttävä eivätkä näkymät siitä paljoakaan muuttuneet rajan ylityksen jälkeen. Kaupunkialueen jälkeen nähtiin vain peltoja, maaseutua sekä maaseudun taloja. Thaimaan puolella olleet hienommat talot vaihtuivat vähä vähältä monitoimitaloiksi, joissa kussakin oli alakerrassa pieni "kauppa" eli käytännössä myyntitiski. Talot oli pitkälti rakennettu peltiseinistä ja katoista. 



Saavuimme perille Siem Reabin kaupunkiin vasta pimeän jo tultua ja pääsimme mukavasti perille hotelliin asti tuktukilla eli mopotaksilla pääkadulta, johon bussi meidät jätti. Olimme valinneet Petro-hotellin. Se oli kaunis ja viihtyisä pikkuhotelli, jossa neljä yötä maksoi 200 euroa. Hotellissa oli sievät huoneet, hyvä palvelu ja pieni kylpylä, jossa voi ottaa hierontoja tai kylpyjä. Aasiasta tuttuun tapaan oli sänky ja kylpyamme koristeltu ruusunlehdillä ja päivittäin pyyhkeet aseteltiin koristeellisesti sängylle. 





Hotellin henkilökunta oli todella avuliasta ja järjesti meille kaiken tarvittavan avun sekä ohjeet. Ei uskoisi, että parikymmentä vuotta sitten koko kaupunki oli vain kyläpahanen. Kun Angkor Watin temppelialueen matkailu lisääntyi, se toi mukanaan huiman elintason nousun ja kaupunki kasvoi räjähdysmäisesti.
Baarikadun alku päiväsaikaan oli rauhallinen. 

 Nyt sieltä löytyykin kokonainen iso baarikortteli täynnä erilaisia ruokapaikkoja ja juottoloita, markkina-alue ja sitten tietysti iso määrä erilaisia kauppoja. Iltaisin markkinoilla tarjonta on aika tyrkyttävää ja erityisesti  mopotaksit tarjoavat palveluitaan muutaman metrin välein huutelemalla sekä nykimällä ohikulkijoita hihasta. 

Tuttu HRC:n symboli johdattaa perille. 

Tällä kertaa t-paidat tulivat itselle. 

Pienen keskustajoen yli pääsee 
kaunista siltaa pitkin mukavasti. 

Juomaa ja ruokaa tulossa pikapuoliin...

Ravintolasalilla on korkeutta enemmän
kuin HRC:n normiravintoloilla. 

Kävimme tapamme mukaan myös paikallisessa Hard Rock Caféssa sekä syömässä että ostoksilla. Takuuvarmoja ruokia ympäri maailman ovat sekä kuuluisa Rock-hampurilaisannos ja myös HRC:n salaatit. Paikallisittain tietysti kiskurihintaan, mutta silti hinta oli ihan kohtuullinen. Rock shopista ostimme tällä kertaa matkamuistoksi paidat itsellemme. Yleensä viemme niitä tuliaisiksi jälkikasvulle. 

Iltaisin tarjottiin kyytiä. Tässä noustaan tuktukista. 

Ensimmäisenä iltana nautimme kaupungin hälystä ja markkinoista. Toisena iltana kävimme katsomassa teatterissa tarinan, joka kertoi Angkor Watin temppelialueesta ja ihmisistä. Siihen saimme liput ilmaiseksi hotellista ja se oli ilmeisesti ihan normaalia. Valtio järjestää ja tarjoaa liput kaikille matkailijoille, jos oikein ymmärsimme. Esitys oli upea - se kannatti katsoa!
Kari ja Riitta matkalla teatteriin. 

Teatteria varten oli pakko ostaa jotain 
uutta: kietaisuhousut ja paita markkinoilta.

Tarina 1100-luvulta oli vaikuttava ja näyttelijät
tanssivat, lauloivat ja esiintyivät upeasti!



Kommentit

  1. Hei, olipas kiva lukea tätä,sillä itseä kiinnostaisi kovasti tuo bussi Thaimaasta Kambodzaan. Muistatteko ollenkaan matkatoimistoa mistä kävitte liput ostamassa?
    Oliko teillä viisumit netistä ostettuna? Ja oliko teillä matkassa jo valmiina dollareita vai vaihdoitteko Kambodzassa?

    T:Mariia

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vung Tausta Phan Thietin paratiisirannalle

Reppureissu Aasiassa alkaa Bangkokissa (ja viidenkympin villitys jatkuu)

Ho Chi Minhistä lentäen Thaimaan Phuketiin