Viidenkympin villitys: Reppureissulla Aasiassa ja Euroopassa

Reppureissumme jatkui Vietnamin Phan Thietistä Ho Chi Minhiin tilataksilla. Paluu sujui hitaaseen vauhtiin eli taksi mateli keskiverrosti viittä-kuuttakymppiä auto- ja skootteriruuhkissa. Kaupunkien välejä ei käytännössä juurikaan ole, vaan talot ovat kiinni toinen  toistensa tonteissa tai sitten niiden pihalla on pieniä viljelmiä. Siellä täällä tien varressa käyskenteli lehmiä vapaana tai narulieassa. Pitaya alinna punakuorisena, ananas, vesimeloni ja tietysti vielä mango välipalana. Puuta ja puustoa ei juuri ollut, mutta pensaita kylläkin. Matkan varrella näkyi eniten Lohikäärmehedelmää eli Dragon Fruitia (taitaa olla Pitaya kotimaamme nimeltä). Se kasvaa aloe veran näköisessä, korkeassa pensaassa lehtien päissä ja onkin kaktuksen sukuinen. Jostain syystä tykkään hedelmän miedosta, lähes olemattomasta mausta ja sen valkoisesta, mustin siemenin varustetusta hedelmälihasta kovasti. Syön sitä muiden hedelmien kanssa joka päivä matkoillamme kaukoidässä.   Näkymää taksin takapenkiltä. Por

 Vietnamin Mui Nessa on suositusnähtävyytenä Keijujoki eli Fairy River. Se on reilun kilometrin pituinen reitti, jonka erikoisuus on, että se kävellään hiekkaisen joen pohjaa pitkin portilta aina pienelle minivesiputoukselle asti. Matkalla on katseltavana erilaisia hiekkakivimuodostelmia ja bambumetsikköjä. Joen rannalla laiduntavat myös paikalliset, laihat lehmät.  Vesa kuvaa Keijujoen rantakallioita. Jokikävelyn piti olla ilmainen, mutta joen alkupäähän olikin ilmestynyt lipunmyyntikoju. Liput kerättiin talteen parin sadan metrin päässä ja ilmeisesti samoja lippuja käytettiin uudelleen, koska ehjät ja siistit liput oiottiin tarkkaan ja vietiin lipunmyyntiin takaisin.  Sisäänkäynti joelle, astu veteen. Itse joen pohjan syvyys vaihteli 10 sentin ja noin 40 sentin välillä eli nilkasta polveen syvyyteen. Alkumatkasta oli matalaa ja joki syveni eteenpäin mentäessä. Paikoin joen pohjalle oli asetettu säkkikangasta ja se oli välillä vähän solmussa, joten piti hieman katsella, mihin jalkansa

Seuraavan turistireissun Vietnamissa teimme Mui Nen kaupunkiin ja alueen kuuluisimmalla surffirannalle. Matkalla pysähtelimme Mui Nen kaupunkiin kävelemään ja ihmettelemään paikallisia kauppoja sekä rakennustyömaita. Kaikki oli avointa, äänekästä ja hurjaa. Kanakauppa Mui Nessa. Kasvis- ja vihanneskauppa kadun varressa. Kanakaupassa myytävät kanat olivat pienissä häkeissä ja tuore liha tuli mukaan joko kotkottavana tai teurastettuna. Lihakaupassa lihat oli levitetty puutasoille, kärpäset pörräsivät eikä hygienian alkeista ollut tietoakaan. Kalanmyyjät esittelivät tuotteitaan vielä elossa. Ne olivat pienissä merivedellä täytetyissä pesuvadeissa. Viiriäisenmunien myyjän kauppana oli skootterin takatarakka, jossa munia oli valtava määrä.  Munakauppa mopon takatarakalla. Lihakauppa Vietnamissa. Rakennustyömaalla monta miestä kyykki telineillä paljain jaloin tai sandaalit jaloissa. Turvaköysiä, -jalkineita tai kypäriä ei näkynyt. Tiilet nostettiin katolle ämpäreissä ja miesvoimin. Tv-kaupas

Lupasin kertoa vielä muutaman sanan Vung Tausta ennen kuin siirryn Phan Thietin paratiisirannan kuvaukseen. Vung Tau on siis saigonilaisten lomien vieton suosikkikohde - se on lähellä Ho Chi Minhiä ja matkan voi taittaa veneellä tai autolla. Turisteja paikalle ei ole paljoakaan lukuun ottamatta öljy-yhtiöiden henkilökuntaa.  Liikenne soljuu enimmäkseen skoottereiden varassa näyttäen kaoottiselta, mutta ilman kolareita! Kävimme päivällisellä vietnamilaisen Tuun sisaren perheen kanssa ja he kertoivat paikallisesta elämästään sekä tavoistaan. Tuu toimii sisarensa lasten lastenvahtina ja hakee lapset Ollin kanssa lounaalle syömään skootterilla - siis todellakin - koko perhe voi kulkea samalla skootterilla! Yllä näet paikallisen koulun risteyksestä 41 sekunnin videon - kannattaa katsoa loppuun asti, sillä hakijoiden määrä lisääntyy nopeasti! Koulun piha lounasajan lähestyessä.  Keinojärvi Vung Taun keskustassa.  Pedro-hotellin lähikatu Kaupunki on vilkas, siisti ja täyteen rakennettu. Pitkä

 Vietnamilainen merenrantakaupunki Vung Tau kerää joka talvi paikan päälle suomalaisen yhteisön - kaikki ovat suomalaisia miehiä. Osa on eläkeläisiä ja jo noin tuhannen euron kuukausieläkkeellä tulot ovat jo Vietnamissa isot. Nämä suomalaisuroot elelevät paikallisittain mukavan leveästi: vuokraavat asuntoja ja skoottereita sekä nauttivat vietnamilaisten tyttöystäviensä palveluista tavalla, joka nolostuttaa suomalaista feministiä.  Maksullinen uima-allas Vung Taussa tarjoaa myös uima-altaan meren rannan lisäksi.  Kerronpa hieman esimerkkiä. Kun saavuimme Vung Tauhun ja lähdimme viettämään ensimmäistä rantapäivää Olli-serkun kanssa, mukana oli paikallinen Tuu. Luulin häntä ensin Ollin työntekijäksi, sillä hän hoisi asiat nopeasti ja sujuvasti miehen puolesta. Pitääkö tilata suomalaisille taksi? Tuu hoitaa. Pitääkö käydä maksamassa aurinkopedit ja hakemassa pyyhkeet? Tuu hoitaa. Pitääkö hakea oluet baarista? Tuu hoitaa. Herttainen ja suloinen Tuu tuli, meni, haki ja puuhasi iloisena ranta