Vung Taun suomalaismiehet hupsuttelevat vietnamilaisten naisten kanssa

 Vietnamilainen merenrantakaupunki Vung Tau kerää joka talvi paikan päälle suomalaisen yhteisön - kaikki ovat suomalaisia miehiä. Osa on eläkeläisiä ja jo noin tuhannen euron kuukausieläkkeellä tulot ovat jo Vietnamissa isot. Nämä suomalaisuroot elelevät paikallisittain mukavan leveästi: vuokraavat asuntoja ja skoottereita sekä nauttivat vietnamilaisten tyttöystäviensä palveluista tavalla, joka nolostuttaa suomalaista feministiä. 

Maksullinen uima-allas Vung Taussa tarjoaa myös
uima-altaan meren rannan lisäksi. 

Kerronpa hieman esimerkkiä. Kun saavuimme Vung Tauhun ja lähdimme viettämään ensimmäistä rantapäivää Olli-serkun kanssa, mukana oli paikallinen Tuu. Luulin häntä ensin Ollin työntekijäksi, sillä hän hoisi asiat nopeasti ja sujuvasti miehen puolesta. Pitääkö tilata suomalaisille taksi? Tuu hoitaa. Pitääkö käydä maksamassa aurinkopedit ja hakemassa pyyhkeet? Tuu hoitaa. Pitääkö hakea oluet baarista? Tuu hoitaa. Herttainen ja suloinen Tuu tuli, meni, haki ja puuhasi iloisena rantapäivän ajan. 

Noloksi itseni tunsin, kun eteen tuli seuraavanlainen episodi: Olimme lähdössä ja kiltti Tuu etukäteen laittoi Ollille valmiiksi vaatteet, jotka tämä pukisi päälle suihkussa käytyään. Olli kysyi: Tuu, missä ovat bokserit. Tuu kiiruhti paikalle tuolistaan, avasi Ollin jaloissa olevan repun, nosti sieltä esiin bokserit vaatepinon päälle ja pahoitteli unohdusta. Olin nolostuksesta kankeana! Miten iso mies kehtaa palveluttaa itseään noin? Ja sitten kamala ajatus - mitä, jos mieheni Vesa alkaa ottaa tuosta mallia! Vesa nauroi, kun kerroin ajatukseni ja lupasi itse kaivaa jatkossakin kassistaan kalsarinsa. Olin huojentunut.

Tuu ei aurinkoa halunnut, vaan istui varjossa, pitkähihaisessa ja -lahkeisessa asussaan sekä hatussaan, jottei vaan vahingossa ruskettuisi. Tämä on vietnamissa yleistä. Vaalea iho on toivottava ja auringon ruskettama on erittäin paha asia. Jopa mopolla ajettaessa tytöt pitävät kasvoillaan maskia ja aurinkolaseja, hellehattua sekä hanskoja, jotta kädetkään eivät ruskettuisi. Rannalle tullessa jaloissa on sukat rantasandaaleissa. 

Aurinkorasvavalikoimaa supermarketissa. Ei riittävän
mietoja meille - enimmäkseen 120 kertoimena!

"Mieto" aurinkorasva 81 kertoimella. 

Tietysti käytössä on myös vahvat aurinkorasvat. Paikallisesta marketista ei löytynyt toivoamiamme 30 ja 50 suojakertoimia vaan alin taisi olla 80 ja siitä ylöspäin mentiin aina 120:een asti. Lisäksi tarjolla oli myös paljon valkaisuvoiteita, joita ensimmäisellä kerralla olimme vähällä erehdyksessä ostaa.  

Eksyin nyt aiheesta. Tutustuimme useampaankin suomalaiseen, jotka seurustelivat paikallisten kanssa ja he kaikki yhtenä miehenä vannoivat samaa: vietnamilainen nainen haluaa palvella miestään. Hän ei halua miehen olevan tasa-arvoinen tai tulevan keittiöön laittamaan ruokaa tai pyykkaavan itse. Se on naisen tehtävä. Myös muu palvelu kuuluu naiselle. Esimerkiksi Risto kertoi, että on seurustellut vietnamilaisen tyttöystävänsä kanssa 18 vuotta ja sinä aikana hän ei ole kertaakaan kammannut itse tukkaansa! Apua! On tuokin aikamoista hupsuttelua!

Vesa, Kari, Olli, Risto, Riston tyttis, Tuu,
 Riitta ja minä rantalaiturin ravintolassa illallisella.

Kävimme Vesan kanssa pitkillä ranta- ja kaupunkikävelyillä. Yhden niistä aikana osuimme sattumalta vuorelle, jonka puolivälissä on suomalaisten yhdessä vuokraama saunarakennus. Siellä oli parhailla löylyhuoneen remontti menossa, joten saunaan emme päässeet, mutta klubihuonetta ja maisemia ihmettelimme yhdessä. Maisemat olivat valtavan hienot, vaikka päivä onkin pilvinen, vai mitä sanotte?

Kiuas on huollossa ja kivet lauteilla.

Saunapuu on paikallista puustoa. 

Näkymä saunan terassilta

Saunan terassilta toiseen suuntaan.

Koristeelliset katot joka suunnassa.

Niin, ja tietysti on pakko kertoa vielä tämäkin. Oli saunan kevätsiivouksen aika. Tupa oli täynnä suomalaisia miehiä, mutta he korjasivat kiuasta ja odottelivat eivätkä siivonneet. Tietysti paikalle odotettiin tyttöystäviä, joiden tehtävänä oli korjata pois olutpullot tasoilta sekä pestä ja puunata. Ihan pikkasen meikätytöllä alkoivat posket punottaa ja oli pakko purra kieleen, etten olisi antanut herroille kotimaista palautetta siitä, että voisivatko itse siivota omat jälkensä. Sain oltua hiljaa. 

Olli odottaa keittiössä tyttöjä siivoamaan. 

Seuraavassa jutussa kerron sitten, miltä Vung Tau muuten näytti ja miten siirryttiin sieltä Phan Thietin rantaparatiisiin. Kerron myös Keijujoesta, jolla käytiin kävelemässä aina vesiputoukselle asti. 

Ps. Kotiin Suomeen palattua jouduin muistuttamaan miestäni Vesaa, että hänkin saa palvelua ihan vietnamilaiseen tyyliin. Rasvaan hänen huulensa joka ilta, jotta ne pysyvät suukonpehmeinä. Muuten miesressu joutuu kyllä sitten itse pesemään pyykkinsä, siivoamaan ja tekemään ruuanlaitossakin oman osansa. Vesa kyllä väittää, että se on ihan ok. Ei taidettu ollut Vung Taussa vielä liian pitkään!