Mui Nen surffiranta ja paikallisia kauppoja

Seuraavan turistireissun Vietnamissa teimme Mui Nen kaupunkiin ja alueen kuuluisimmalla surffirannalle. Matkalla pysähtelimme Mui Nen kaupunkiin kävelemään ja ihmettelemään paikallisia kauppoja sekä rakennustyömaita. Kaikki oli avointa, äänekästä ja hurjaa.

Kanakauppa Mui Nessa.

Kasvis- ja vihanneskauppa kadun varressa.

Kanakaupassa myytävät kanat olivat pienissä häkeissä ja tuore liha tuli mukaan joko kotkottavana tai teurastettuna. Lihakaupassa lihat oli levitetty puutasoille, kärpäset pörräsivät eikä hygienian alkeista ollut tietoakaan. Kalanmyyjät esittelivät tuotteitaan vielä elossa. Ne olivat pienissä merivedellä täytetyissä pesuvadeissa. Viiriäisenmunien myyjän kauppana oli skootterin takatarakka, jossa munia oli valtava määrä. 

Munakauppa mopon takatarakalla.

Lihakauppa Vietnamissa.

Rakennustyömaalla monta miestä kyykki telineillä paljain jaloin tai sandaalit jaloissa. Turvaköysiä, -jalkineita tai kypäriä ei näkynyt. Tiilet nostettiin katolle ämpäreissä ja miesvoimin. Tv-kaupassa näkyi vanhoja kuvaputkitelevisioita kasoittain, elektroniikkakaupassa puhelimet olivat lasikaapissa. Ruokakaupat olivat kadunpuoleinen seinä avoimena samoin kuin huonekalukaupatkin. Kadun varressa hiilenmyyjä myi hiiliä ja käytettyjen vaatteiden myyjä vaatteita. Oli kuuma ja tuli aika lähteä rannalle viilentymään. Matkaa näytti olevan jonkin verran, joten otimme taksin allemme. 

Rannan nimi oli Bai Da Ong Dia Beach ja kartoista se löytyy myös nimellä Surf Beach. Trip Advisor ja monet muut rankkaajat olivat luokitelleet tämän yhdeksi Mui Nen alueen hienoimmaksi rannaksi, joten odotuksemme olivat kovat. Odotimme puhdasta rantaa, hyviä palveluita sekä isoa määrää turisteja.

Bai Da Ong Dia Beach oli
aikamoinen pettymys.

Tulimme rannalle kaupungista taksilla. Kun taksi kääntyi syrjäiselle hiekkapolulle, jonka varressa oli taukoamaton rykelmä roskapusseja, pahat aavistukset alkoivat vallata mieltä. Hetken jo tuumimme, olisimmeko kohtaamassa toisen ryöstäjätaksikuskin, mutta pelko oli turha. Taksireissu päättyi kääntöpaikalle, josta näky meri ja rantaravintola surffilautojen vuokraustiloineen. 


Kadun varsi kaatopaikkana oli tavanomainen näky.

Iloisena vastaan meitä kiiruhti pikkuinen ja söpö koiranpentu. Jätimme sen kuitenkin silittelemättä, sillä turkki kuhisi elämää ja tyydyimme vain juttelemaan ystävällisesti pikkukaverille. Koiranpentu oli ilmeisesti jotain koulutusta saanut, kun se tuli vain muovipolun päähän eikä poistunut polulta, vaikka mieli selvästi teki. 
Pieni söpöliini olisi 
halunnut rapsutuksia.

Lähdimme kävelemään rantaa pitkin. Näky oli kamala. Muovia, roskaa, meren mukanaan tuomia verkonpätkiä, haisevia kaloja ja mikä kamalinta, kuollut koiranpentu. Minulla katosivat rennon rantapäivän fiilikset kyynelehtimiseen ja pahaan mieleen. Kävelimme paikallisen rantahotellin baariin, joimme juomat ja tilasimme taksin takaisin siistiin sekä puhtaaseen onnelaan, Phan Thietin turistikaupunkiin, jossa koiratkin olivat vielä hengissä. Hotellissa oli helpompi taas hymyillä ja yrittää unohtaa edelliset näkymät. 


Huh, juotavaa - onneksi ihan viime tipassa!





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vung Tausta Phan Thietin paratiisirannalle

Reppureissu Aasiassa alkaa Bangkokissa (ja viidenkympin villitys jatkuu)

Ho Chi Minhistä lentäen Thaimaan Phuketiin