Noloa, mutta pitäähän tämäkin kertoa... jouduimme taksikuskin ryöstämiksi Vietnamissa vartti tulomme jälkeen! Olkoon tämä varoittavana esimerkkinä teille lukijoille. Kun saavuimme yöbussilla Ho Chi Minhiin eli entiseen Saigoniin Vietnamissa, olimme unen puutteesta hiukan pökkyrässä. Matka oli ollut pitkä ja pomppuinen ja edessä olisi vielä laivamatka siipiratasaluksella Vung Tauhun, jossa aikeena oli tavata siellä talvehtiva matkakumppanimme serkku Olli. Päätimmekin ottaa heti bussista tultuamme ensimmäisen taksin ja suunnata sillä satamaan.
 |
Vietnamin valuuttaa. Miljonääriksi on helppo ryhtyä.
|
Bussin vieressä oli monta taksia ja näimme heti opaskirjasta lukemamme vahvan taikauskon merkit ensimmäisessä kuskissa. Noin kolmikymppisellä kuskilla oli kaulassaan pitkä, sormen paksuinen karvatupsu (onnenkarvoja) sekä pitkä pikkurillin kynsi (onnenkynsi). Tämä tuntui hyvältä ennusmerkiltä.
Siispä astuimme ensimmäiseen taksiin bussin vieressä ja annoimme osoitteen lähtölaiturille. Pyysimme vielä pysähtymään matkalla pankkiautomaatille nostaaksemme sieltä Vietnamin valuuttaa. Ennakkoon emme olleet katsoneet kurssia tai muuta, joten valuutan arvosta ei ollut minkäänlaista tietoa eikä edes tietoa paljonko nostimme ensimmäisellä kerralla. Matka taksilla pankkiautomaatille kesti ehkä viisi minuuttia ja satama olikin siinä vieressä eli kävellen jatkettiin automaatilta vain parin korttelin mittainen matka rantaan.
 |
Tutun näköinen nostoautomaatti, mutta summat
hiukan suurempia kuin mihin on tottunut. |
Otin automaatista arviokauppaa toiseksi tai kolmanneksi pienimmän summan.
Taksikuskin matkamittari rullasi hurjaa vauhtia ja jokunen sata tuhatta tai miljoona rahayksikköä näytti olevan taksikyydin hinta (myöhemmin tajusin, että mittarista oli raaputettu pois desimaalipilkku). Kun ojensin rahaa kuskille, hän otti kaikki nostamani rahat vastaan ja pyysi vielä lisää. Olin ihmeissäni, mutta otin esiin dollarinippuni. Siinä samassa kuski sieppasi kädestäni rahat, vei kätensä hanttimiehen penkin taakse ja näytti ottavansa sieltä vielä 20 dollaria lisää ojentaen rahat takaisin. Sen jälkeen hän ojensi kätensä kaverini Riitan dollaripinkkaan ja siinä vaiheessa tajusin jo, että jotain oli pielessä. Estin rahojen oton.
Nousimme taksista tavaroinemme ja hetken kuluttua huomasin, että koijari oli vienyt istuimen suojassa samalla myös kaksi 50 dollarin seteliä. Matka satamaan tuli siis maksamaan reilusti yli sata euroa kaikkinensa... Toivon, että opin tästä samalla jotain (punastelee nolona).
Jouduimme ylittämään vilkasliikenteisen tien päästäksemme lippukojulle satamassa. Liikennevirta oli tauoton - mopoja, takseja, pakettiautoja... Ainoa keino päästä yli oli noudattaa ystävämme Jaanan antamaa ohjetta: lähde kävelemään tien yli hitaasti, älä muuta kävelytahtia ja mopot sekä autot väistävät sinua pysähtämättä. Näin myös tapahtui. Sydän kyllä jyskytteli jonkin aikaa ylityksen jälkeen tuhatta ja sataa.
 |
Ho Chi Minhin kaupunkikuvaa veneestä käsin.
|
Saimme liput ostettua ja odotellessa kävimme syömässä lounasta paikallisessa pikkukahvilassa. Se oli siisti ja hintatasoltaan eurooppalaista luokkaa, koska olimme suurkaupungin keskustassa. Kun veneen lähdön aika koitti, pääsimme sisään ja lastasimme reppumme tuolien eteen matkatavaratilaan sekä istuimme nauttimaan hienoista jokimaisemista.
 |
Seitsemän viikon matkavarustus. Mustat ovat Vesan
ja punaiset minun reppujani. Hyvin pärjättiin näillä! |
Laiva lipui suurkaupungista rauhallisesti jokea pitkin. Matkalla näkyi suurkaupungin pilvenpiirtäjien lisäksi myös ravintoloita, kuten alla oleva laivaravintola.
 |
| Ravintolalaiva |
Matka Saigonista Vung Taun rannikkokaupunkiin vilahti ohi nopeasti. Vung Taussa majoituimme öljynporaajien hotelliin kaupungin keskustassa ja sovimme tapaamisen Ollin kanssa jo samalle illalle. Kerron seuraavassa postauksessani lisää suomalaisten maahanmuuttajien elämästä Vietnamissa sekä postailen kuvia suomalaisten saunalta. Kerrottavaa ja hauskuuksia riittää!
Kommentit
Lähetä kommentti