Yöbussilla Kambozasta Vietnamiin

 Pitihän sekin kokea - yöbussi Aasiassa! Varasimme liput ennakkoon samasta firmasta, jolla olimme Thaimaasta tulleet Kambotzaan ja matkaan lähtö oli illalla kuuden maissa linja-autoasemalta. Bussi oli ulkoapäin ihan komea ja koristeellinen. Sen etulasin yläosassa luki selkein kirjaimin lähtö- ja tulopaikat. 

Kelpo bussi yöreissaamiseen.

Tavarat heitettiin (kirjaimellisesti) todella likaiseen matkatavararuumaan bussin alle. Siellä ne kasaantuivat röykkiöiksi erilaisten kulkuneuvojen kuten mopojen ja haisevien bensakanisterien päälle vailla minkäänlaista järjestystä, myös likaisille, mustille lattioille. 

Vesa matkalla tauolle yöllä. 

Yksityisyyttä sai sulkemalla verhon.

Kaksi kerrosta "hotellihuoneita" bussissa.

Mukaan matkustajaosaan otimme vain pienet reput, joissa oli pari pulloa juomavettä sekä yhdet vaihtovaatteet ja tietysti rahat sekä passit. Bussin käytävä oli niin kapea, että normisuomalainen ei mahtunut kulkemaan siinä kuin kylki edellä eli lantio otti kiinni reunoihin. Bussiin oli rakennettu lastulevystä tai vanerista lokeroita nukkumista varten. Lokeroita oli kahdessa kerroksessa.

Meille oli kaupiteltu alakerran makuupaikkoja, koska niiden piti olla hivenen tilavampia kuin ylempien, mutta se taisi olla kyllä myyntikikka. Mittasimme kolomme. Pituutta oli 190 cm, korkeutta 60 cm ja syvyyttä 90 cm kahdelle hengelle. Mahduimme kyllä sinne, mutta istuminen ei onnistunut eikä myöskään selällään olo, vaan meidän kummankin piti olla vuorotelleen samalla kyljellä ja lusikassa koko 13 tuntia...

Kokeneet reissaajat viihtyivät myös kolossaan hyvin. 

Matkakaverimme Riitta ja Kari asettuivat vastakkaiselle puolelle siten, että kummankin jalat tulivat toisen tyynylle ja pään takana oli tyynynä oma reppu. Nämä reippaat ystävämme eivät epämukavuudesta piitanneet, vaan ottivat torkut heti matkaan lähdettyämme ja nukkuivat aika hyvin matkan varrella. 

Me nuoremmat ja kronkelimmat pyrimme torkkumaan hieman, mutta oli se vaikeaa! Minulla tuli ensimmäistä kertaa elämässä eteen ahtaan paikan kammon kokemus. Tuntui, ettei lokerossa mahtunut hengittämään, vaan piti pitää päätä käytävällä matkaa lähdettyä pitkän aikaa. Kun rauhoituin, pystyin jo olemaan lokerossa kyljellään, mutta verhoja en voinut laittaa kasvojen kohdalta kiinni ennen kuin ihan loppumatkasta. 

Matka kesti yli 13 tuntia ja olimme etukäteen lukeneet, että Kambozan tieverkko on pommitusten jäljilta vielä varsin huonossa kunnossa. Se tuntui makuuasennossa Vietnamiin mentäessä etenkin yön koittaessa. Bussi pomppi kuin aropupu hiekkatiellä eikä kolmisenttinen makuupatja juuri vaimentanut töyssyjä.

Toisin kuin edellisessä bussissa, tässä ei kerrottu etukäteen minkäänlaisia tietoja siitä, pidetäänkö taukoja. Monta tuntia matkattuamme oli jo kupla otsassa ja nälkäkin, joten iloisina poistuimme huoltoasemalle saavuttuamme "ravintolaan". Se oli käytännössä peltikatos, jonka alla oli tolppien varaan rakennetussa avotilassa muovituoleja ja pöytiä sekä avogrilli, josta voi ostaa annoksia metallivuokiin. 

Paikallinen ABC. Varustelutaso poikkeaa Suomen 
vastaavista jonkin verran. 

Kävin vessassa. Se oli täynnä erilaisia ötököitä, lentäviä sekä käveleviä. Seinät, katto ja lattia kuhisivat elämää ja wc oli maassa oleva reikä, jonka vierustoilla olivat askelmat eli perinteinen kyykkävessa. WC-paperia ei ollut vaan ajatuksena oli ottaa vettä kauhalla kulmassa olevasta ämpäristä. Siitä sitten sai hulauttaa alapäähänsä satsin ja toivoa, ettei mukana tulisi ötököitä. Matkan jälkeen vielä luin, että erityisesti seisovassa vedessä olevat toukat voivat mennä sisään ihmisen elimistöön ja pesiytyä sinne aiheuttaen kummia oireita. Hrrrr... oli aika ällöttävää! Käsipesuksi sitten käytettiin vielä käsidesiä ja matka autolla jatkui. 

Aamuyöstä poikettiin vielä toisella huoltoasemalla ja siellä oli oikein wc sekä juokseva käsienpesuvesi. Tuolta ostimme myös hieman leipää syötäväksi kokiksen sekä vesien lisäksi.

Aamulla ihmeteltiin, miten reissukaverit selvisivät yöstä käymättä vessasssa. Se olikin ollut heille helppoa, sillä tottuneina reppureissaajina, he olivat tehneet oman käymälänsä ja osasivat tarvittaessa pissata pulloon. Ei ihan helppoa eikä kyllä itselle tullut ensimmäisen mieleen! Tästä siis vinkki matkaan ensi kerralle, jos ötökkäkäymälät karmivat liikaa.